GLENNI

Yleistä

Yli kolmekymmentä vuotta glennien kanssa aktiivisesti toimineina on rotu meille erittäin tärkeä. Meidän kasvattimme ovat rodulle ja rotutyypille uskollisia. Glenni on vanha työkoira. Irlannissa se on vielä joitain vuosikymmeniä sitten piharakki, joka tappoi pienet tuhoeläimet pihalta, sekä metsästi isännän kanssa kettuja, mäyriä jne. Omistaja vei koiran luolan suulle, josta glenni kaivoi itsensä luolaan, tappoi eläimen ja toi sen ulos isännälleen.

Ei myöskään pidä unohtaa, että glenniä on käytetty paljon tappelukoirana, juuri sen sitkeyden ja AMOK ominaisuuden vuoksi.

Glennin luonne

Glenni on ihimsen paras ja luotettavin kumppani. Se rakastaa perhettää, huolehtii lapsista ja tekee perheensä vuosi lähes mitä vaan. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa saa johtaa perhettään, sillä silloin se rähjää remmissä, omistajaansa mielestään puolustaen.

Glenni ei ole laumakoira eikä koirapuisto koira. Se ei koskaan aloita tappelua, mutta saa takuuvarmasti osakseen rähjäystä jms. Eli yksinkertaisesti glenni ei ole sosiaalinen muiden koirien suhteen. Sillä yleensä on yksi ehkä kaksi koiraa joiden kanssa tulee toimeen ja muut joko ohitetaan kuten niitä ei olisikaan tai sitten rähjäten.

Glennille käy mikä tahansa, kunhan sen perhe on siinä mukana. Reissaaminen on siitä mukavaa ja glenni sopeutuu mihin tahansa. Se ei siis pienestä hätkähdä.

Glenni rakastaa metsälenkkejä, sohvalla kainalossa köllöttämistä, tehtäviin osallistumisesta ja on helppo koúlutettava.

Glennien historia

Tietääksemme minne olemme menossa meidän ensin pitää tietää historiasta.

Glenni on muiden Irlantilaisten rotujen kanssa saanut vuonna 2019 Irlannin perintömerkki niiden säilyttämiseksi. Tästä johtuen koemme tärkeäksi rodun alkuperän muistamisen ja sen säilyttämisen niiltä osilta kuin se on tärkeää. (Tämä ei kuitenkaan tarkoita rodun terveyden riskeeraamista ulkomuodon säilyttämiseksi.)

Glenni on kotoisin Wicklown vuorilla sijaitsevasta Glen of Imaalista joka on kivikoista ja karua seutua. Siellä asustaneet ihmiset tarvitsivat koiran, joka piti pienet tuholaiseläimet loitolla maatilalla ja auttoi omistajaansa metsästämisessä. Glennin vankka runko ja lyhyet jalat ovat juuri tämän kasvatustyön tulosta. Karkea turkki ja öljyinen ihon pohja ovat suojanneet glenniä kylminä ja sateisina iltoina.

Valitettavasti Glenniä käytettiin myös koiratappeluissa omistajan iloksi ja mahdolliseksi lisätienistiksi. Tämä on onneksi jo loppunut mutta sen aiheuttamat jalostukselliset päätökset näkyvät vieläkin rodun AMOK käytöksestä. Tästä on vuosien mittaan jalostettu pois, jotta on saatu lempeämpiä koiria.